Marian ilmestyspäivä, Samuel Paananen

 

Pastori Samuel Paanasen saarna Vuosaaren kirkossa 18.3.2018

Marian ilmestyspäivä

Evankeliumi Luuk. 1:46-55

Maria sanoi: Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät. Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois. Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista, hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut.


Herran palvelija-/tar

Pitkän paaston ajan keskellä vietämme suurta juhlaa – Marian ilmestyspäivää. Kirkko on puettu valkoiseen. Alttarilla palavat kaikki kuusi kynttilää. Jälleen kaikui Gloria, Kunnia ja kiitosvirsi. Mutta vielä ei pilkota pääsiäisen valo, vaan joulun! Yhdeksän kuukauden päästä juhlimme Vapahtajamme syntymää! Sisarkirkkomme viettävät Marian ilmestyspäivää vanhalla paikallaan 25.3. eli siitä on päivälleen yhdeksän kuukautta jouluun. Me luterilaiset taas olemme käytännöllisyyden nimissä siirtäneet juhlan sitä lähimpänä olevaan sunnuntaihin. Tosin tänä vuonna viikkoa aikaisempaan, sillä ensi viikolla onkin Palmusunnuntai. Eihän se nyt niin tarkkaa ole. Tiedämme, että harvoin lapsi syntyy laskettuna päivänään!

Vanhoilla sisarkirkoillamme on useampia Mariaan liittyviä juhlia ja niihin liittyviä opinkappaleita. Muiden muassa vietetään Marian tahrattoman sikiämisen, taivaaseen ottamisen, Jumalan synnyttäjän, Taivaan kuningattaren muistopäiviä. Aikanaan Roomassa käydessämme kiertelimme vaimoni kanssa toinen toistaan hienommissa kirkoissa. Melkein joka kirkossa oli Marian patsaita ja maalauksia. Hänen kunnioitustaan ei voinut olla aistimatta. Marialle pyhitettyjen alttareiden äärellä paloivat tuohukset ja ihmiset hartaasti anoivat hänen esirukouksiaan.

Luterilaisessa perinteessä Marialla ei ole niin korostettua asemaa. Uskontunnustuksessa lausumme lyhyesti Jeesuksen syntyneen neitsyt Mariasta. Moni yllättyisikin tiedosta, että kirkkomme tunnustuskirjoissa tunnustetaan Maria sekä Jumalan äidiksi että ikuiseksi neitsyeksi. Luther lausui eräässä saarnassaan, että: Marian kunnioittaminen on kirjoitettu ihmissydämen syvyyksiin. Toisaalla Luther totesi Marian olevan korkein nainen ja jaloin helmi kristinuskossa Kristuksen jälkeen… Hänessä ovat henkilöityneet jalous, viisaus ja pyhyys. Emme voi koskaan kunnioittaa häntä tarpeeksi. Kunnioitus ei kuitenkaan tarkoita, että Mariaa tulisi rukoilla. Lutherin mukaan Maria oli ennen kaikkea meille esimerkki. Hän oli esimerkki Jumalan armosta! Valitsemalla Marian Jeesuksen äidiksi Jumala osoitti, mikä Hänen valtakunnassaan on suurta: köyhä ja nöyrä saa kunnian, mutta rikas ja ylpeä lähtee Hänen luotaan tyhjänä pois.

Nämä sanat kuulostavat nykyihmisen korviin varsin yleviltä. Kuitenkin voidaan miettiä, millaisessa tilanteessa Maria oli ja miten rohkeasti ja avoimesti hän toimi. Nuorena, hyvä jos 15-kesäisenä hän sai suuren tehtävän. Enkeli Gabriel ilmoitti hänen tulevan raskaaksi Pyhästä Hengestä ja synnyttävän pojan, josta tulisi Daavidin suvun hallitsija ja häntä kutsuttaisiin Jumalan pojaksi. Maria vastaa enkelille: Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle, kuten sanoit. Samalla hän suostui yhteisössään häpeän ja pilkan alaiseksi. Hän ei ollut vielä avioitunut, vaan vasta kihloissa. Vaarana oli myös, että hänen kihlattunsa Joosef hylkäisi hänet. Äärimmäisessä tapauksessa hänet olisi voitu tuomita jopa kuolemaan avioliiton ulkopuolisesta suhteesta.

Suostuessaan hänelle annettuun tehtävään Maria osoitti suurta luottamusta Jumalaan. Hän tiesi ja uskoi, että Jumala pitäisi hänestä huolta, tapahtui mitä tahansa. Hän uskoi myös enkeli Gabrielin sanoihin: Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Maria ei ollut hiljainen ja alistuva, vaan Jumalaa ylistävä ja hänen tahtoaan rohkeasti toteuttava nainen. Marian esimerkki rohkaisee epätoivoisintakin nousemaan ja katsomaan elämäntilannettaan uudesta, toivon näkökulmasta.

Päivän vanhan testamentin lukukappale on toisen uskon äidin kiitosrukous. Hanna oli pitkään kärsinyt lapsettomuudesta. Kerran temppelissä hän itkien rukoili, että hän saisi lapsen. Jumala kuuli hänen rukouksensa ja hän tuli raskaaksi. Hanna antoi pojalleen nimen Samuel – Jumalaa kuulee. Kiitollisena siitä Jumalan lahjasta Hanna lupasi antaa lapsen Jumalan palvelukseen temppeliin jo varhaisella iällä. Näin hän rukoili luovuttaessaan poikansa. Rukous on heijastaa iloa, kiitollisuutta ja luottamusta Jumalan huolenpitoon. Pienestä pojasta tulikin profeetta, Jumalan mies ja Israelin kansan kaitsija.

Itse olen profeetta Samuelin kaima. Äitini kertoi kerran itse luvanneensa minut Jumalalle, rukoillen, että minä kerran palvelisin Herraa. Ehkä tämä rukous on toteutunut elämässäni… Nuoren miehen tie ei ole ollut suora, vaan siihen on kuulunut erilaisia mutkia ja polkuja. Hyvän palkkaisen diplomi-insinöörin ammatin tavoittelu vaihtui kerran teologian opiskeluun ja tie on johtanut tähän seurakuntapalvelijan tehtävään.

Meillä jokaisella on oma paikkamme ja tehtävämme tässä maailmassa. Emme aina selkeästi tiedä, mikä se on. Se voi olla hyvin erilainen kuin alkuun toivoimme ja odotimme. Vaikka luotamme Jumalan johdatukseen, rukoillen etsimme hänen tahtoaan ja tietä, elämässämme joudumme kokemaan erilaisia vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Saatamme kokea ikään kuin ajautuvamme pois reitiltämme. Suunnitelmat menevätkin uusiksi. Mutta avoimuus elämän tuomille mahdollisuuksille on myös elämän antamista Jumalan käsiin. Joskus Jumalan käden johdatus kätkeytyykin ja vasta jälkeenpäin voimme nähdä sen vieneen meitä eteenpäin. Saamme luottaa Hannan tavoin: Hän pitää huolen omiensa askelista.

Meille on annettu Jumalan sana ja lupaukset. Niihin myös Maria tarttui. Hän ei olisi muuten jaksanut edessään olevaa tietä Jeesuksen äitinä. Enkelin sanoma, Elisabetin rohkaisu ja syntymän jälkeisen paimenten todistus kaikki olivat tarpeen. Luukkaan mukaan Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Nähdessään poikansa kärsimyksen ja kuoleman, todistaessaan hänen ylösnousemuksensa, Maria viimein ymmärsi niin Jeesuksen syntymän, kuoleman kuin kuolleista nousemisen olevan kaikkien meidän ihmisten pelastuksen tähden. Saamme yhdessä Marian ja kaikkien pyhien kanssa ylistää ja kiittää Jumalaa julistamalla hänen pelastustekojaan Nikean uskontunnustuksen sanoin:

Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan, ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua. Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.