Kirkkoherra Jussi Mäkelän saarna Vuosaaren kirkossa sunnuntaina 19.11.2017
Valvomisen sunnuntai
Evankeliumi: Mark. 13:33-37 (2.vsk)
"Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta -- varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!"
VALVOKAA!
Äsken sakastissa yksi jumalanpalvelusryhmäläisistämme pahoitteli, että hänen täytyy lähteä ennen kirkkokahveja, johon vitsailin, että minun täytyy lähteä ennen saarnaa. ”Ei niin pientä vitsiä, ettei totta toinen puoli.” En nimittäin haluaisi tänään puhua päivän aiheesta eli valvomisesta. Sillä kun arvioin omaa elämääni, en ole ollut ollenkaan niin valveilla kuin minun pitäisi. En ole käyttänyt sitä aikaa mikä minulle on annettu läheskään aina oikein, enkä todellakaan ole aina elänyt Jumalan tahdon mukaisesti. Joten mikä minä olen sanomaan kenellekään mitään valvomisesta?
Mutta Jeesus kehottaa meitä valvomaan eli olemaan valmiina Hänen paluuseensa. Hän itse opetti, että Hänen palatessaan ”toinen otetaan ja toinen jätetään”. Ne, jotka ovat valveilla, otetaan mukaan Taivaan ilojuhlaan – ikuiseen elämään. Vaikka osa teistä on varmasti valvonut minua paremmin, niin tuskin olen täällä ainoa, jonka tulisi tehdä parannusta oman valvomisensa suhteen. Joten en voi olla puhumatta valvomisesta, vaikka se ei minua miellytäkään.
Joten kysytään suoraan: olemmeko me kirkkona valmiina Herramme paluuseen? Varovasti sanottuna Jeesuksen paluun odotus ei ole kirkossamme kovin suosittua. Mutta sanotaan se mieluummin totuudenmukaisemmin: Maailma on kuoleman sairas, ja kirkkomme on saanut siltä tartunnan! Jos Jeesus nyt palaisi maailmaan, mitä Hän meille sanoisi? Sanoisiko Hän ”hyvin tehty sinä hyvä ja uskollinen palvelija” vai ”totisesti minä en tunne teitä”. Olisi valheellista väittää muuta kuin, että me olemme rakastaneet maailmaa enemmän kuin Jumalaa, ja olemme tehneet parhaamme mukautuaksemme maailman menoon, vaikka Raamattu opettaa: Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. (Room. 12:2).
Mutta ei maailmaan mukautuminen ole vain meidän kirkkomme ongelma. Yhtä lailla jokaisella kirkolla, seurakunnalla ja kristityllä on peiliin katsomisen paikka. Ei tarvitse kuin vilkaista lehtien mielipideosastoja, internetin keskustelupalstoja ja sosiaalista mediaa tajutakseen, että me kristityt olemme lähes täysin laiminlyöneen hengellisen valvomisen! Tai sitten olemme ymmärtäneet valvomisen aivan väärin pyrkiessämme valvomaan toisten kristittyjen vaellusta sen sijaan, että keskittyisimme itse pysymään valveilla.
Kohti Kristuksen kaltaisuutta
Onneksi jossain vaiheessa Pyhä Henki osoittaa jokaiselle kristitylle hänen sydämensä todellisen tilan. Se ei ole useinkaan kaunista nähtävää. Hän ei tee sitä tuomitakseen meitä, vaan pysäyttääkseen meidät, kun kuljemme väärään suuntaan. Hän haluaa, että me havahdumme omaan syntiseen tilaamme, nöyrrymme katumaan ja palaamme Isän luo. Kun Pyhä Henki meitä herättelee, on siihen kaksi tapaa reagoida:
1. Annamme Pyhän Hengen ja Jumalan Sanan muuttaa itseämme kohti Kristuksen kaltaisuutta
2. Puolustelemme syntejämme ja selitämme Jumalan Sanaa oman tahtomme mukaisesti
Lienee päivän selvää, kumpi näistä vaihtoehdoista herättää meidät valvomaan ja vie perille Taivasten valtakuntaan. On olemassa vain yksi ainoa tie, joka pelastaa: Jeesus Kristus elävän Jumalan Poika, joka täyttää kaikessa Jumalan tahdon.
Se toinen tie – puolustelujen tie – vie meidät vain epäjumalan luokse. Sitä voisi sanoa vaikkapa vaihtoehtoiseksi jeesukseksi, siis jeesus pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna. Se on epäjumala, jonka me ihmiset olemme luoneet täyttämään meidän tahtomme. Epäjumala ei pysty toteuttamaan mitään ihmisten sille asettamia odotuksia. Moni kristitty on pannut toivonsa tähän epäjumalaan ja heillä on vaarallisia ja pettäviä uskomuksia, kuten ”kaikki pääsevät taivaaseen” tai ”ei se ole syntiä vaikka Raamatussa niin sanotaan” tai ”kaikki uskonnot ovat vain eri teitä Jumalan luo” tai ”jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi”. Mutta ei mikä tahansa usko pelasta! Meidät pelastaa vain usko elävään Jumalaan ja Hänen Poikaansa. Jeesus itse sanoo: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. (Joh. 14:6).
Epäjumalan väärät lupaukset eivät koskaan toteudu, sillä ne ovat sielunvihollisen ihmisille syöttämiä valheita. Ikävä kyllä nämä valheet ovat pesiytyneet myös meidän kirkkoomme ja ovat antaneet monelle väärän luottamuksen katteettomiin lupauksiin. Luterilaisuuden ydinajatus on aina ollut, että Raamattua on tulkittava ainoastaan Raamatulla! Nyt sitä tulkitaan liian usein vain ihmisviisaudella ja itsekkäillä motiiveilla, tai vielä pahempaa: Raamattu sivuutetaan täysin!
Kirkkolaiva, joka ei käytä Jumalan Sanaa navigoimiseensa eli kulkusuuntansa määrittämiseen, on paljon vaarallisempi kuin ne maailman aallot, jonka keskellä laiva kulkee. Sellainen laiva ei vie ihmisiä perille, vaikka nokka osoittaisikin oikean suuntaan, sillä se lipuu aaltojen mukana päinvastaiseen suuntaan. Siksi meidän tulee herätä valvomaan! Herra auta meitä. Jos joku on todella valveilla, Hän elää lähellä Jumalaa. Ja jos joku on todella valvova kristitty, hän vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä!
Synnin vihaaminen ja syntisen rakastaminen
Meidän tulee vihata syntiä, sillä niin Jumalakin tekee. On suurta ylpeyttä väittää, ettei jokin synti ole oikeasti syntiä, sillä silloin väitämme olevamme viisaampia kuin itse Jumala, ja Jumalaa väitämme valehtelijaksi. Jumala on ilmoittanut meille Raamatussa mitä synti on ja osoittanut, että se erottaa meidät Hänestä. Synti johtaa lopulta meidän tuhoomme, ellemme käänny pois synnin teiltä. Siksi syntiä tulee vihata, ja erityisesti sitä syntiä mitä me olemme sallineet omassa elämässämme! Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. (Gal. 6:4)
Meidän tulee myös osoittaa todellista rakkautta syntistä ihmistä kohtaan! Niin Jumalakin tekee. Hän lähetti rakkaan Poikansa kuolemaan syntisen ihmisen tähden, jotta tämä pelastuisi, jotta sinä pelastuisit ja jotta minä pelastuisin. Meidän tulee hyväksyä jokainen ihminen ja osoittaa se hänelle. Se ei tarkoita, että hyväksyisimme hänen syntejään. Se tarkoittaa sitä, että me emme aja omilla asenteillamme, sanoillamme ja teoillamme ihmisiä kauemmaksi Jumalasta vaan osoitamme heidän olevan Jumalalle äärettömän arvokkaita ja rakkaita, ja että he ovat tervetulleita yhteyteemme.
Luulisi olevan itsestään selvää, että kristityn tehtävä ei ole heittää sitä ensimmäistä kiveä tai ylipäätänsä ottaa itselleen tuomarin tai syyttäjän roolia! Ne eivät ole meidän tehtäviämme. Meidän tehtävämme on rakastaa eksynyttä, ohjata häntä oikealle tielle ja rukoilla hänen puolestaan.
Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita, olkaa vahvoja. Kaikki, minkä teette, tehkää rakastavin mielin! (1. Kor. 16:13-14).
Valvova sydän
Valvovan kristityn sydäntä voisi kuvata hyvin partiolaisten kuuluisalla tunnuslauseella ”aina valmiina”. Se on sydän, joka on aina valmiina auttamaan eikä kulje apua tarvitsevan ohi. Sydän, joka on aina valmiina rukoilemaan kadotusta kohti kulkevien puolesta. Sydän, joka on aina valmiina kuulemaan Herran ääntä. Sydän, joka on aina valmiina Kristuksen paluuseen. Sillä valvovalle kristitylle jokainen Jeesuksen paluun hetki sopii yhtä hyvin. Valvova sydän ottaa aina vastaan Jumalan Sanan kehotusta. Efesolaiskirjeestä löytyy meille rakkaudellista kehotusta Jumalan tahdon mukaiseen elämään, ts. miten elää valvoen:
Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. Mitä sellaiset ihmiset salassa tekevät, on häpeällistä sanoakin, mutta kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa. Kaikki, mikä on paljastettu, on valossa. Sen vuoksi sanotaankin: -- Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva! Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. (Ef. 5:6-20).
Jumala ei ole tarkoittanut meidän keskittyvän maailman asioihin vaan Hänen asioihinsa, Hänen Sanaansa, Hänen tahtoonsa, Hänen armoonsa, Hänen rakkauteensa. Vain Hänessä meillä on todellinen elämä! Hänen Sanaansa keskittyminen auttaa meitä valvomaan. Ja Sanansa avulla Jumala pitää meidät hereillä. Jeesus sanoo: Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. (Matt. 6:33) Kun otamme Hänen lupauksensa todesta ja luotamme niihin, pysymme helpommin valveilla. Ja miksi emme haluaisi valvoa, sillä Hänen paluunsa on juuri se mitä koko kristikunta on alusta lähtien odottanut. Valvova kristitty odottaa innoissaan Herransa paluuta kunniassaan!
Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen. (Kol. 4:2).
Rukoilkaamme:
Herra anna anteeksi, että olen käyttänyt aikaani väärin.
Näytä minulle sydämeni tila ja auta minua tuntemaan katumusta synneistäni.
Puhdista sydämeni kalliilla verelläsi, jonka olet vuodattanut syntieni tähden.
Avaa sydämeni sinun rakkaudellesi, herätä minut ja auta minua valvomaan.
Varjele sydämeni paatumiselta.
Herätä minut rukoilemaan pelastumattomien puolesta,
ja auta minua viemään ilosanomaasi heille sinun tahtosi mukaisesti.
Kiitos Isä suuresta rakkaudestasi jokaista syntistä kohtaan, minuakin.
Kiitos ihanasta armostasi, jota tarjoat meille kaikille.
Auta meitä elämään sinun armostasi kaikki päivät maailman loppuun asti.
Aamen
