keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Palmusunnuntai, kunnian kuninkaan alennustie, Jussi Mäkelä




Kirkkoherra Jussi Mäkelän saarna Vuosaaren kirkossa palmusunnuntaina 25.3.2018

Kunnian kuninkaan alennustie

Evankeliumi Matt. 21:12–17 (18–22)

Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: "On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te teette siitä rosvojen luolan." Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: "Hoosianna, Daavidin Poika!", he suuttuivat ja sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nuo huutavat?" "Kuulen", vastasi Jeesus. "Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: 'Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi'?" Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä. Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä. Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: "Ikinä et enää tee hedelmää." Siinä samassa viikunapuu kuivettui. Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: "Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?" Jeesus vastasi: "Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: 'Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen', ja niin tapahtuisi. Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte."

Jeesus puhdistaa temppelin

Moni on hämillään tämän päivän evankeliumitekstistä, koska Jeesus on siinä vihainen. Jeesus oli juuri ratsastanut nöyrästi aasilla Jerusalemiin, mutta nyt hän suuttui ja ajoi myyjät ja ostajat ulos temppelistä. Ihmisille Jeesuksen kiivaus oli yllätys, mutta Jumalalle ei. Tämäkin oli ennalta profetoitu: ”Kiivaus sinun temppelisi puolesta on kuluttanut minut, ja minuun sattuu niiden pilkka, jotka pilkkaavat sinua.” (Ps. 69:10) Mikä sitten oli se jumalanpilkka, joka Jeesusta satutti?

Jerusalemin temppeli oli ainoa paikka, missä juutalaiset saivat syntinsä anteeksi tuomalla uhrieläimen papin uhrattavaksi heidän syntiensä puolesta. Usein kävi kuitenkin niin, ettei oma eläin kelvannutkaan, koska uhrin piti olla virheetön. Niin uhraamaan tulleet joutuivatkin ostamaan temppelistä eläimen kalliilla hinnalla. Mikä voisi olla parempi bisnes, kuin myydä tuotetta, jota ihmiset epätoivoisesti tarvitsevat? Jos olet kuolemassa janoon, maksat lasillisesta vettä mitä vain. Jos olet kuolemassa synteihisi, maksat pelastuksesta mitä vain. Epätoivoiset ihmiset maksoivat mitä vain uhrista, joka puhdisti heidät synneistään.

Lisäksi jokaisen yli 20 vuotiaan miehen tuli maksaa vuosittain temppelivero, mutta sitä ei saanut tehdä pakanavaluutalla vaan ne piti ensin vaihtaa temppelissä kelpaavaksi pyhäksi rahaksi. Ja siitä jouduttiin maksamaan rahanvaihtajille välityspalkkio. Temppelistä sai siis ostaa kaiken, mitä siellä tarvitsi. Ylipapit perustelivat varmasti käytäntöä hyvällä palvelulla. Mutta oli siinä toki toinenkin puoli. Jos rahanvaihtajat ja uhrieläinten myyjät olisivat olleet temppelin ulkopuolella, jonne he olisivat kuuluneet, niin papit eivät olisi saaneet osuuttaan heidän voitoistaan. Nyt he rikastuivat samalla kun temppelin esipihan pyhyys oli kadonnut ahneuden tieltä.

”Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte.” (Mal. 3:1) Israelilaiset olivat odottaneet Messiasta pitkään, ja nyt yllättäen Herra tuli omaan temppeliinsä – Hän, jota varten koko temppeli oli rakennettu! Hän ei pitänyt näkemästään, siksi Jeesus puhdisti pyhän paikan. Ajettuaan myyjät ja ostajat pois, Hän muistutti Jumalan Sanalla, mitä tarkoitusta varten temppeli oli olemassa: ”Minä täytän heidät riemulla, kun he rukoilevat siellä. Minä hyväksyn polttouhrit ja teurasuhrit, jotka he tuovat alttarilleni. Ja minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla.”(Jes. 56:6–7) Mutta Jeesus jatkoi Jeremian kirjasta, millaiseksi temppeli oli muutettu: ”Rosvojen luolanako te pidätte tätä temppeliä, joka on minulle omistettu? Siltä se minustakin näyttää, sanoo Herra.” (Jer. 7:10–11) Käyttämällä tuota Jeremian ennustusta, Jeesus samalla kertoi, että tämäkin temppeli tullaan tuhoamaan, kuten kävi Salomonin rakennuttaman ensimmäisenkin temppelin.

Sokeat ja rammat – lapset ja imeväiset

Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan.” (Jes. 35:6) Heti puhdistettuaan temppelin Jeesus näytti mitä esipihalla oli soveliasta tehdä. Hän paransi temppelissä sokeita ja rampoja eli niitä joilla ei ollut lupa tulla temppeliin. Kuningas Daavidin ajoista lähtien sokeita ja rampoja ei oltu päästetty temppeliin. Voi vain kuvitella, miten hämmentyneitä ylipapit ja lainopettajat olivat. Juuri kun he olisivat tulleet syyttämään Jeesusta, että hän on päästänyt sokeat ja rammat temppeliin, niin nämä eivät enää olleetkaan sokeita ja rampoja! Jeesus paransi heidät, joten he saivat laillisesti olla temppelissä.

Sokeita olivatkin juuri ylipapit ja lainopettajat. Heidän silmiensä edessä seisoi Jumalan Poika, kuningasten Kuningas, mutta he eivät häntä tunnistaneet. Heissä toteutui tämä Jesajan sana: ”Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö.” (Jes. 6:9) Ja jos kerran sokeat eivät saaneet olla temppelissä, miksi sitten nuo sydämeltään sokeat ylipapit saivat siellä olla?

Mutta miksi ylipapit ja kirjanoppineet eivät puuttuneet siihen, että Jeesus puhdisti temppelin? Koska he tiesivät Jeesuksen olevan oikeassa! He eivät pystyneet kumoamaan noita Jesajan ja Jeremian profetioita, joista Jeesus heitä muistutti. Mutta he eivät voineet sietää sitä, että joku oppimaton tuli opettamaan heitä ja puuttumaan heidän bisneksiinsä. Sen sijaan he yrittivät vihjailla, että Jeesuskin toimi väärin, kun ei puuttunut lasten tekemisiin, näiden huutaessa Jeesukselle hoosianna! Sillä vain kuninkaalle huudettiin hoosianna eli pelasta, auta. Jeesus vastasi tällä kertaa psalmilla: ”Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan.” (Ps. 8:2)

Jeesus osasi joka tilanteessa siteerata pyhiä kirjoituksia toisin kuin ylipapit ja lainopettajat, jotka olivat enemmän kiinnostuneita maailman menosta kuin Jumalan tahdosta. Nyt nuo Jeesusta ylistävät lapset olivat kilpenä Jeesuksen ja kostoa janoavien ylipappien ja lainopettajien välissä. Näennäisestä pyhyydestään huolimatta he olivat jumalattomia, joista Jeremia profetoi näin: ”Minä olen kuunnellut heitä tarkoin -- eivät he puhu niin kuin tulisi puhua. Kukaan ei kadu pahuuttaan… minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt. Kuinka te voitte väittää: "Me olemme viisaita, meillä on Herran laki." Totisesti, lainopettajien kynä on väärentänyt Herran lain!… He ovat hylänneet Herran sanan… He kaikki, pienimmästä suurimpaan, hankkivat väärää voittoa. Niin profeetat kuin papitkin pettävät kansaa… He sanovat: "Nyt on rauha, kaikki hyvin!" vaikka rauhaa ei ole. Heille käy onnettomasti, koska he ovat tehneet kauhistuttavia tekoja mutta eivät suostu edes häpeämään… Minä korjaan pois heidät kaikki kuin rypäleet köynnöksestä, sanoo Herra. Silloin viiniköynnökseen ei jää enää rypäleitä eikä viikunapuuhun viikunoita, lehdetkin ovat lakastuneet.” (Jer. 8:6-13 lyhennettynä)

Jeesus kiroaa viikunapuun – sen opetus

Tästä päästäänkin viikunapuun kiroamiseen. ”Ikinä et enää tee hedelmää.” Miksi Jeesus kirosi sen? Viikunapuun tehtävä oli tuottaa hedelmää – viikunoita. Tuo puu oli suuri, mutta täysin arvoton, sillä se ei tehnyt hedelmää. Hedelmätön viikunapuu kuvaa jumalatonta temppelipapistoa ja sen tehottomia eläinuhreja. Aivan samalla tavalla kuin viikunapuu ei tuottanut hedelmää, eivät temppelipapitkaan tuottaneet hyvää hedelmää. Viikunapuun kiroaminen siis kuvaa sitä, että Jumala tekee temppelistä, sen sokeista papeista ja koko uhripalvelusta lopun. Ja se tapahtuikin 40 vuotta myöhemmin, kun temppeli tuhottiin.

Ylipäänsä kun Jeesus – täydellinen uhri – tuli temppeliin, ja ajoi uhrieläimet myyjineen sieltä ulos, tarkoitti se sitä, että toistuvien eläinuhrien aika temppelissä oli ohi! Nyt oli kertakaikkisen, kaikkien ihmisten synnit kantavan uhrin aika! Jeesus sanoi: "Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä." (Joh. 2:19) Moni kuvitteli Jeesuksen puhuvan Jerusalemin temppelistä, vaikka Hän tarkoitti temppelillä omaa ruumistaan, joka pian ristiinnaulittaisiin. Hän antoi hajottaa oman temppelinsä, jota ei tarvinnut puhdistaa. Jumalan Poika oli täydellisen puhdas ja synnitön – siis virheetön uhrikaritsa. Hän kuoli meidän puolestamme.

Mutta kuten tiedämme, Jeesus voitti kuoleman – Hän nousi kuolleista! Tuo voitonjuhla vietettiin jo ennen voiton saavuttamista palmusunnuntaina, sillä oli tapana, että ihmiset heiluttelivat palmunoksia osoittaakseen iloaan voitonjuhlassa. He juhlivat kuningasten Kuninkaan voittoa hoosianna-huudoin. Pelastajamme saapui Jerusalemiin voittosaatossa! Kiitos Jeesus, että sinä pelastit meidät, kiitos että sinä yhä edelleen autat meitä. Hoosianna! Kunnia ja ylistys olkoon sinulle aina ja ikuisesti. Aamen.


tiistai 27. maaliskuuta 2018

Marian ilmestyspäivä, Samuel Paananen

 

Pastori Samuel Paanasen saarna Vuosaaren kirkossa 18.3.2018

Marian ilmestyspäivä

Evankeliumi Luuk. 1:46-55

Maria sanoi: Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät. Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois. Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista, hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut.



Herran palvelija-/tar

Pitkän paaston ajan keskellä vietämme suurta juhlaa – Marian ilmestyspäivää. Kirkko on puettu valkoiseen. Alttarilla palavat kaikki kuusi kynttilää. Jälleen kaikui Gloria, Kunnia ja kiitosvirsi. Mutta vielä ei pilkota pääsiäisen valo, vaan joulun! Yhdeksän kuukauden päästä juhlimme Vapahtajamme syntymää! Sisarkirkkomme viettävät Marian ilmestyspäivää vanhalla paikallaan 25.3. eli siitä on päivälleen yhdeksän kuukautta jouluun. Me luterilaiset taas olemme käytännöllisyyden nimissä siirtäneet juhlan sitä lähimpänä olevaan sunnuntaihin. Tosin tänä vuonna viikkoa aikaisempaan, sillä ensi viikolla onkin Palmusunnuntai. Eihän se nyt niin tarkkaa ole. Tiedämme, että harvoin lapsi syntyy laskettuna päivänään!

Vanhoilla sisarkirkoillamme on useampia Mariaan liittyviä juhlia ja niihin liittyviä opinkappaleita. Muiden muassa vietetään Marian tahrattoman sikiämisen, taivaaseen ottamisen, Jumalan synnyttäjän, Taivaan kuningattaren muistopäiviä. Aikanaan Roomassa käydessämme kiertelimme vaimoni kanssa toinen toistaan hienommissa kirkoissa. Melkein joka kirkossa oli Marian patsaita ja maalauksia. Hänen kunnioitustaan ei voinut olla aistimatta. Marialle pyhitettyjen alttareiden äärellä paloivat tuohukset ja ihmiset hartaasti anoivat hänen esirukouksiaan.

Luterilaisessa perinteessä Marialla ei ole niin korostettua asemaa. Uskontunnustuksessa lausumme lyhyesti Jeesuksen syntyneen neitsyt Mariasta. Moni yllättyisikin tiedosta, että kirkkomme tunnustuskirjoissa tunnustetaan Maria sekä Jumalan äidiksi että ikuiseksi neitsyeksi. Luther lausui eräässä saarnassaan, että: Marian kunnioittaminen on kirjoitettu ihmissydämen syvyyksiin. Toisaalla Luther totesi Marian olevan korkein nainen ja jaloin helmi kristinuskossa Kristuksen jälkeen… Hänessä ovat henkilöityneet jalous, viisaus ja pyhyys. Emme voi koskaan kunnioittaa häntä tarpeeksi. Kunnioitus ei kuitenkaan tarkoita, että Mariaa tulisi rukoilla. Lutherin mukaan Maria oli ennen kaikkea meille esimerkki. Hän oli esimerkki Jumalan armosta! Valitsemalla Marian Jeesuksen äidiksi Jumala osoitti, mikä Hänen valtakunnassaan on suurta: köyhä ja nöyrä saa kunnian, mutta rikas ja ylpeä lähtee Hänen luotaan tyhjänä pois.

Nämä sanat kuulostavat nykyihmisen korviin varsin yleviltä. Kuitenkin voidaan miettiä, millaisessa tilanteessa Maria oli ja miten rohkeasti ja avoimesti hän toimi. Nuorena, hyvä jos 15-kesäisenä hän sai suuren tehtävän. Enkeli Gabriel ilmoitti hänen tulevan raskaaksi Pyhästä Hengestä ja synnyttävän pojan, josta tulisi Daavidin suvun hallitsija ja häntä kutsuttaisiin Jumalan pojaksi. Maria vastaa enkelille: Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle, kuten sanoit. Samalla hän suostui yhteisössään häpeän ja pilkan alaiseksi. Hän ei ollut vielä avioitunut, vaan vasta kihloissa. Vaarana oli myös, että hänen kihlattunsa Joosef hylkäisi hänet. Äärimmäisessä tapauksessa hänet olisi voitu tuomita jopa kuolemaan avioliiton ulkopuolisesta suhteesta.

Suostuessaan hänelle annettuun tehtävään Maria osoitti suurta luottamusta Jumalaan. Hän tiesi ja uskoi, että Jumala pitäisi hänestä huolta, tapahtui mitä tahansa. Hän uskoi myös enkeli Gabrielin sanoihin: Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Maria ei ollut hiljainen ja alistuva, vaan Jumalaa ylistävä ja hänen tahtoaan rohkeasti toteuttava nainen. Marian esimerkki rohkaisee epätoivoisintakin nousemaan ja katsomaan elämäntilannettaan uudesta, toivon näkökulmasta.

Päivän vanhan testamentin lukukappale on toisen uskon äidin kiitosrukous. Hanna oli pitkään kärsinyt lapsettomuudesta. Kerran temppelissä hän itkien rukoili, että hän saisi lapsen. Jumala kuuli hänen rukouksensa ja hän tuli raskaaksi. Hanna antoi pojalleen nimen Samuel – Jumalaa kuulee. Kiitollisena siitä Jumalan lahjasta Hanna lupasi antaa lapsen Jumalan palvelukseen temppeliin jo varhaisella iällä. Näin hän rukoili luovuttaessaan poikansa. Rukous on heijastaa iloa, kiitollisuutta ja luottamusta Jumalan huolenpitoon. Pienestä pojasta tulikin profeetta, Jumalan mies ja Israelin kansan kaitsija.

Itse olen profeetta Samuelin kaima. Äitini kertoi kerran itse luvanneensa minut Jumalalle, rukoillen, että minä kerran palvelisin Herraa. Ehkä tämä rukous on toteutunut elämässäni… Nuoren miehen tie ei ole ollut suora, vaan siihen on kuulunut erilaisia mutkia ja polkuja. Hyvän palkkaisen diplomi-insinöörin ammatin tavoittelu vaihtui kerran teologian opiskeluun ja tie on johtanut tähän seurakuntapalvelijan tehtävään.

Meillä jokaisella on oma paikkamme ja tehtävämme tässä maailmassa. Emme aina selkeästi tiedä, mikä se on. Se voi olla hyvin erilainen kuin alkuun toivoimme ja odotimme. Vaikka luotamme Jumalan johdatukseen, rukoillen etsimme hänen tahtoaan ja tietä, elämässämme joudumme kokemaan erilaisia vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Saatamme kokea ikään kuin ajautuvamme pois reitiltämme. Suunnitelmat menevätkin uusiksi. Mutta avoimuus elämän tuomille mahdollisuuksille on myös elämän antamista Jumalan käsiin. Joskus Jumalan käden johdatus kätkeytyykin ja vasta jälkeenpäin voimme nähdä sen vieneen meitä eteenpäin. Saamme luottaa Hannan tavoin: Hän pitää huolen omiensa askelista.

Meille on annettu Jumalan sana ja lupaukset. Niihin myös Maria tarttui. Hän ei olisi muuten jaksanut edessään olevaa tietä Jeesuksen äitinä. Enkelin sanoma, Elisabetin rohkaisu ja syntymän jälkeisen paimenten todistus kaikki olivat tarpeen. Luukkaan mukaan Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Nähdessään poikansa kärsimyksen ja kuoleman, todistaessaan hänen ylösnousemuksensa, Maria viimein ymmärsi niin Jeesuksen syntymän, kuoleman kuin kuolleista nousemisen olevan kaikkien meidän ihmisten pelastuksen tähden. Saamme yhdessä Marian ja kaikkien pyhien kanssa ylistää ja kiittää Jumalaa julistamalla hänen pelastustekojaan Nikean uskontunnustuksen sanoin:


Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan, ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta
, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua. Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.