Evankeliumi:
Matt. 16:21–23 (2.vsk)
Tästä lähtien Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista. Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: "Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!" Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!"
Saarna Vuosaaren kirkossa, 1. paastonajan sunnuntai 5.3.2017.
Jeesus, kiusausten voittaja.
Jeesuksen ilmoitus tulevasta kuolemastaan oli opetuslapsille hyvin hämmentävä. Jeesus oli juuri kysynyt opetuslapsiltaan kuka hän heidän mielestään on, ja Pietari tunnusti: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika.” Mutta nyt Jeesus kertoi joutuvansa kärsimään ja kuolemaan! Opetuslapset taas olivat odottaneet Jeesuksen nousevan hallitsemaan Israelia.
Nuo kolmisen vuotta, jotka opetuslapset saivat seurata Jeesusta, olivat aivan uskomattomia! He saivat nähdä Jumalan kasvosta kasvoihin, he saivat kuulla Hänen opetustaan. He saivat kokea Hänen puhdasta rakkauttaan heitä kohtaan, he saivat nähdä sokeiden silmien aukeavan, kuurojen kuulevan, mykkien puhuvan, spitaalisten puhdistuvan ja he näkivät kuolleiden heräävän! Se oli jotain sellaista mitä kukaan ei ollut koskaan aiemmin nähnyt ja kokenut. Jeesus sai heissä syttymään valtavan ilon, sydämen palon ja rakkauden. Jos me olisimme olleet Jeesuksen opetuslapsia tuolloin, emme mistään hinnasta olisi halunneet luopua tuosta kaikesta.
Pietari ei ollut kuitenkaan ymmärtänyt Jeesuksen tehtävän perimmäisintä syytä. Siksi hänen rakkaudelliselta kuulostava estelynsä olikin sielunvihollisen asettama ansa, sillä se yritti saada Jeesuksen luopumaan Jumalan tahdosta ja valitsevan helpon elämän kaikkien muiden kustannuksella. Sillä jos Jeesus ei olisi kuollut uhrikuolemaa, me emme saisi syntejämme anteeksi.
Voisi helposti kuvitella, että eihän mikään kiusaus voinut Jeesukselle olla vaikea, sillä Hänhän on Jumalan Poika. Helppohan Hänen oli niitä vastustaa. Mutta Jeesuksen kiusaukset olivat todellisia. Jeesus tuli ihmiseksi, Hänellä oli kaikki samat tunteet ja kiusaukset kuin meilläkin, mutta sen lisäksi Hänellä oli valta ja voima! Suurin kiusaus oli käyttää tuota valtaa omaksi hyväkseen, sillä Hän olisi siihen pystynyt! Jeesus olisi voinut vallallaan estää oman kärsimisensä ja kuolemansa, mutta Hän ei tehnyt sitä, koska Hän ei halua sinun joutuvan kadotukseen! Sinun tähtesi Hän ei käyttänyt tuota valtaa, vaan Hän halusi kuolla sinun puolestasi! Hän halusi kärsiä sinun sijastasi, jottet joutuisi ikuiseen eroon rakastavasta Jumalasta!
Meidän kiusauksemme
Meillä on suuri vaara joutua eroon Jumalastamme, jos elämme maailman oppien mukaan. Maailma opettaa meille hymyssä suin, että ainoa tapa vapautua kiusauksista on antaa niille periksi! Se on suuri valhe. Jokainen joka uskoo siihen, on äärimmäisessä vaarassa! Kuinka niin? Koska synti erottaa meitä rakastavasta Jumalasta! Niin helposti me kuvittelemme, ettei sillä ole niin väliä, jos teemme pieniä syntejä. Mutta on sillä väliä!
Teidän tulee hylätä entinen elämäntapanne ja vanha minänne, joka on petollisten himojensa vuoksi tuhon oma. Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää. (Ef. 4: 22–24).
Jumala haluaa, ettemme anna itsekkäiden himojemme ohjata meitä, vaan annamme Hänen Pyhän Henkensä johdattaa meitä. Meidän kristittyjen ei ole tarkoitus kulkea eksyneinä, lihallisen maailman orjina! Vapauteen Kristus on meidät vapauttanut, ja meidän tulee käyttäytyä sen mukaisesti, sillä kaikki ei ole meille hyväksi. Jos me annamme himojemme ohjata meitä, kuljemme kohti tuhoa, uskoimme sitten Jumalaan tai emme!
Lihan mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset. Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan. Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen. (Room. 8:5–8)
Lihan mieli tarkoittaa, että ajatuksemme pyörivät pääasiassa maailman asioissa. Jos taas ajatuksiamme hallitsee se, mitä Jumalan Sana sanoo, on meillä Hengen mieli. Jos me emme anna Jumalan Sanan uudistaa mieltämme, elämme lihamme mukaan. Siksi on niin tärkeää vastustaa kiusauksia! Luonnollinen ihmisemme ei halua ottaa tätä sanaa vastaan, vaan se vastustaa sitä. Luonnollinen ihminen minussa yrittää estää puhumasta tätä, sillä se tietää, ettei tällainen puhe ole suosittua. Mutta Henki meissä ymmärtää, että meidän on vastustettava syntiä.
Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä. (Jaak. 4:7)
Mitä enemmän me teemme syntiä, sitä kauemmaksi me kuljemme Jumalasta. Ja mitä kauempana me olemme Jumalasta, sitä helpommin sydämemme paatuu. Paatunut sydän ei pidä syntiä syntinä ja se antaa halujemme ohjata elämäämme. Meidän tulee vastustaa kiusauksia, ihan niin kuin Jeesuskin teki. Jeesus ei tee sitä puolestamme, mutta Hän auttaa meitä vastustamaan kiusauksiamme.
Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman. Älkää eksykö! (Jaak. 1:13–16)
Paholainen ei pysty pakottamaan ketään tekemään syntiä. Mutta se houkuttelee meitä. Se lupaa hyvää, mutta sitä synti ei meille anna. Se houkuttelee sinua juuri niihin vääriin asioihin, joihin sinä tunnet halua. Paholainen ei voi saada sinua tekemään mitään sellaista mitä sinä et itse halua! Jos et jotain asiaa halua, ei siihen synny houkutusta! Mutta jokaisella meistä on haluja, joihin se yrittää meitä vietellä. Meidän on pyrittävä luopumaan maailman haluista! Meidän on naulittava omat himomme ristille! Jos me emme pyri karkottamaan itsestämme halua kulkea maailman tietä, silloin me lankeamme aina ennemmin tai myöhemmin syntiin.
Kenellekään meistä ei ole annettu erioikeuksia, jokaisen meistä tulee vastustaa kiusauksia. En siis puhu vain jostain tietystä ihmisryhmästä. Me olemme erilaisia ja me lankeamme eri asioihin! Meillä on kiusaus osoitella toisten näkyviä syntejä, vaikka jokaisella meistä on muiden näkymättömissä piilosyntejä. On aivan turha verrata omia ja toisten syntejä keskenään, sillä vaikka me arvotamme jonkun synnin pahemmaksi kuin jonkun toisen, niin kaikki synti erottaa meitä rakastavasta Jumalastamme. Tarkemmin sanoen syntiä on kaikki, mikä erottaa meidät Jumalasta. Synti vie meitä kauemmaksi rakastavasta Isästä, kuuliaisuus Jumalan tahdolle tuo lähemmäksi!
Mistä sitten apu, jos kerta toisensa jälkeen, me lankeamme kiusauksiin? Paholainen yritti vietellä Jeesustakin, miten Hän vastasi siihen? Jumalan Sanalla! Siihen meidänkin kannattaa turvautua.
Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. (1. Kor 10:13)
Tämä on niin rohkaiseva Raamatun kohta! Jumala ei anna kiusausten käydä ylivoimaisiksi, kunhan me toimimme Hänen tavallaan emmekä omallamme. Jos pyrimme niitä vain omin voimin vastustamaan, niin lankeamme joka kerta. Raamattu on ainoa oikea tapa vastustaa kiusauksia. Sana on paras puolustuksemme! Näin vähän aikaa sitten huoneentaulun, jossa luki: ”Joko Raamattu pitää sinut erossa synnistä tai synti pitää sinut erossa Raamatusta!” Tämä on niin totta, monen meistä omakohtaisesti kokemaa. Sillä mitä enemmän me teemme syntiä, sitä vähemmän me haluamme ottaa Raamatun Sanaa vastaan. Mutta mitä enemmän me annamme Raamatun Sanan muuttaa meitä, sitä vähemmän me lankeamme kiusauksiimme. Synnitöntä se ei meistä tee, mutta himoihimme keskittyminen johtaa aina lankeamiseen kun taas Jumalan Sanaan keskittyminen auttaa meitä voittamaan kiusauksen. Toisten kristittyjen tuki on myös todella tärkeää, siksi meidän tulee tukea toisiamme kiusausten vastustamisessa.
Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä… ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. (Hepr. 3:13)
Jokainen meistä on langennut kiusauksiin ja tulee todennäköisesti vielä lankeamaan. Jos ja kun niin tapahtuu, meidän ei pidä juosta Jumalaa pakoon, vaan palata Hänen luokseen. Mikään ei tuota Taivaan Isälle suurempaa iloa kuin meidän palaamisemme Hänen luokseen.
Palatkaa minun luokseni, niin minä palaan teidän luoksenne, sanoo Herra Sebaot. (Sak. 1:3)
Jussi Mäkelä
kirkkoherra
Vuosaaren seurakunta
Ensimmäinen lukukappale
Jer. 8: 4-7
Herra sanoo näin:
- Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse?
Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin?
Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä,
miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan?
Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa
eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?
Minä olen kuunnellut heitä tarkoin -
eivät he puhu niin kuin tulisi puhua.
Kukaan ei kadu pahuuttaan,
ei ajattele: ”Mitä minä olenkaan tehnyt!”
Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään
niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu.
Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa,
kyyhkyset ja pääskyset
osaavat tulla, kun niiden aika on.
Mutta minun kansani ei halua tietää,
mitä Herra on sille säätänyt.
Toinen lukukappale
Gal. 2: 19-21
Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan.
Evankeliumi
Joh. 12: 25-33
Jeesus sanoi:”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!” Silloin kuului taivaasta ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.” Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: ”Enkeli puhui hänelle.” Silloin Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.
Saarna laskiaissunnuntaina 26.2.2017
Mikä on yhteistä evankeliumitekstissä ja Paavalin kirjoittamassa epistolassa? – Se on itsensä uhraamisen, uhrautumisen ja alttiiksi antamisen ajatus. Evankeliumissa Jeesus ilmoittaa, että hänen hetkensä on tullut. Opetuslapset eivät tuona hetkenä tajunneet, mistä hän puhui, vaikka Jeesus näytti olevan tuskissaan. Hän oli ikään kuin kuoleman tuomion saanut, tai ihminen joka on juuri kuullut sairastavansa parantumatonta tautia. Jeesus sanoi: Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. – Ehkä opetuslapset ajattelivat hänen puhuvan tulevista taisteluista Jumalan valtakunnan perustamiseksi, mutta eivät ymmärtäneet, että kyseessä oli hengenvaara. Heidän mielestään Jeesuksen elämä oli menestystarina, ja juuri siksi he seurasivat häntä. Hän paransi sairaat, antoi ruokaa, jopa herätti ihmisen kuolleista! Hänestä oli opetuslasten mielestä tulossa Israelin uusi hallitsija. Nyt Jeesus antoi heille ankaran säännön: Ihminen, joka panee alttiiksi oman elämänsä, saa lahjaksi ikuisen elämän. - Mutta opetuslapsille se oli vielä kummallista puhetta, jota oli vaikea käsittää. Evankeliumeissa kerrotaan heidän ymmärtäneen vasta ylösnousemuksen jälkeen Jeesuksen sanoman.
Paavali puhuu myöhemmin uhrautumisesta omin sanoin: Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua. – Paavali on luopunut omista suunnitelmistaan elämän suhteen, sen sijaan hänen päätavoitteekseen elämälle on tullut Jeesuksen seuraaminen, maksoi se mitä tahansa.
Tätä juuri on kristityn elämä: Jeesuksen seuraamista. Ja tässä Paavalin tulkitsemassa yhteydessä se merkitsee aika paljon: Kristuksen seuraamista kuolemaan asti, omasta elämästä luopumista. Myös Paavali joutui kirjaimellisesti luopumaan omasta elämästään niin kuin oli luvannut.
Eikö tämä nosta sinut vastarintaan? Onko totta, että on luovuttava kaikesta ja seurattava Kristusta saadakseen osakseen iankaikkisen elämän?
Viime aikoina on puhuttu paljon ihmisen oikeudesta päättää omasta elämästään ja myös kuolemastaan. Eutanasian kannattajat sanovat, että kuuluu ihmisen etuoikeuksiin päättää omasta elämästään, ja hyvä kuolema kuuluu siihen.
Ja voimmeko edes antaa elämäämme ihan täysin Jeesuksen tai Jumalan haltuun? Ihmisen perusolemukseen kuuluu länsimaisen kulttuurin mukaan vastuullisuus omasta elämästään. Viimeisellä tuomiolla emme voi paeta sen taakse, että ”Jumala tai Jeesus käski minun tehdä jotain”. Liian paljon näkee niitä uskonlahkoja, joissa johtaja kahmaisee Jumalan ja Jeesuksen vallan ja saa seuraajat sokean tottelevaisuuden valtaan, tekemään pahoja tekoja, jopa murhia tai itsemurhia.
Täytyy siis tarkemmin tutkia, mihin kuuliaisuuteen ja millaiseen itsensä uhraamiseen Jeesus meitä kutsuu. Paavalin tulkinta on tässä avainasemassa: ”Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.” Me uskomme Jeesukseen, joka rakasti meitä, toisin sanoen uskomme rakastavaan Jumalaan, Isään Jumalaan. Paavali selventää vielä asiaa: jos vanhurskaus saadaan aikaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan. Me siis emme tee tyhjäksi Jumalan armoa; vaan elämme Jumalan armosta.
Kun otamme vastaan Kristuksen ja lähdemme häntä seuraamaan, tapahtuu hämmästyttävä näkökulman muutos: sen sijaan että joutuisimme sidotuiksi outoihin määräyksiin, vapaudumme lain orjuudesta. Olemme tiellä, joka aukeaa vapauteen, vihreille niityille. Vaikka tie on kapea ja vaikeakulkuinen niin kuin elämä on aina, emme kulje sillä tiellä yksin, vaan rakkaan ystävän, Vapahtajan seurassa. Tästä Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumin mukaan: Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Tästä kristityn vapaudesta ja elämän hyvyydestä Jumalan lapsena kertoo myös paimenpsalmi, jota usein luemme: Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen.
Enää ei tarvitse noudattaa pilkuntarkasti lakia elääkseen oikein. Ainoa laki, mikä kristittyä sitoo on rakkauden laki: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Sen lain toteuttamisessa sinun ja minun tulee kulua elämässä, sen toteutumisen vuoksi tulee luopua omastaan. Saat luopua vapaasti, ei pakosta, saat käyttää omaa arviointikykyäsi. Paavali kehottaa: Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. [Sir. 35:11; Room. 12:8] Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole. Galatalaiskirjeessä Paavali kehottaa: Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. 14 Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Jeesuksen ensimmäiset seuraajat, ottivat tämän seuraamisen niin todesta, että heistä tuli oikeita marttyyreja, elämästään luopujia, ja heidän jälkeensäkin lukemattomat sukupolvet ovat luopuneet elämästään ja siirtyneet luostareihin rukoilemaan maailman puolesta. Luther siirsi ajatuksen maailmasta luopumisesta tähän meidän normaaliin elämäämme. Jeesuksen seuraamista on se, että jokapäiväisessä elämässämme kuuntelemme hänen ääntään ja ohjeitaan ja hoidamme nämä normaalit maalliset tehtävämme iloisesti. Jumala ei tarvitse uhrautumista, jossa jätämme kaiken taaksemme. Jokapäiväisessä riittää paljon haasteita ja mahdollisuuksia uhrautumiseen.
Paavali on ensimmäinen teologi, joka ymmärsi Jumalan olevan rakkaus ja rakkauden lähde, jonka mukaan koko maailmamme ja elämämme on järjestetty. Rakkauden voittokulku maailmassa on vielä kesken, mutta Jeesuksen ylösnousemus todistaa, että rakkaus voittaa.
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.- Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, 5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. 7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. - Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
Vaikka olemme Jeesuksen seuraajia, emme silti koskaan pysty täysin samaan kuin Vapahtajamme, joka luopui elämästään meidän tähtemme ja meille esimerkiksi. Silti hänen esimerkkinsä pysyy esikuvanamme: rakkaus, joka on valmis luopumaan kaikesta ihmisten hyväksi. Jeesus on toteuttanut lupauksensa: tämän maailman ruhtinas on syösty vallasta. Ja rakkaudellaan hän vetää kaikki luokseen. Kasteessa rintaamme piirrettiin ristinmerkki: Jeesuksen kutsuma ja sovittama. Haudalla arkkuumme piirretään sama merkki: elämämme virheet ja voitot ovat ohitse; jäljellä on vain Kristuksen sovitustyö ja hänen armonsa.
Marketta Antola
kappalainen
Vuosaaren seurakunta
